Viime vuoden ensimmäisen kuuden kuukauden aikana pikavipin otti lähes 390 000 suomalaista, jotka ottivat yhteensä yli miljoona vippiä. He maksoivat vipeistään keskimäärin kauhistuttavat 24 prosentin kulut.

Eniten pikavippejä ottavat pienituloiset. Velkojia heillä on usein runsaasti, ja pahimmillaan pikavippaajan velkataakka voi olla jopa 100 000 euroa ilman ensimmäistäkään pankkilainaa.

Kulutusluoton määrä kaksinkertaistui

Asuntolainakanta on kasvanut yli kymmenen prosentin vuosivauhtia pitkään, kun sekä velallisten määrä ja keskimääräinen velka ovat lisääntyneet selvästi. Asuntolaina syö yleensä yli kolmanneksen velallisen nettotuloista, mutta lähes viidenneksellä velallisista yli puolet käteen tulevista tuloista menee lainanmaksuun.

Asuntolainaa yleisemmin suomalaisilla on kulutusluottoa. Kulutusluottoa lyhentää 1,3 miljoonaa asuntokuntaa ja lyhennettävää riittää: tavallisesti asuntokunnalla on kulutusluottoa 18 000 euroa. Luvussa on mukana kesämökkilainat.

Maksuongelmia:

Maksuongelmia on eniten keski-ikäisillä, mutta nopeimmin ongelmat lisääntyvät nuorilla ja eläkeikää lähestyvillä. Erityisen huolestuttava ryhmä ovat vähän koulutetut nuoret aikuiset, joilta velkaongelma vie halut kouluttautua tai hakea töitä. Heidän tulevaisuutensa on jo pikavipattu satasen erissä.

lähde: talouselama.fi

Miten ja mihin pikavippejä ja muita kulutusluottoja käytetään?

Kulutusluottoja käytetään kaikissa tulo- ja työmarkkina-asemaryhmissä. Työttömät, yksinhuoltajat, ja huonotuloiset käyttävät pikavippejä enemmän kuin muut. Käyttökohteista tyypillisin kaikissa sosiaali- ja tuloryhmissä ja perhetyypeissä on nautintoaineet (alkoholi, tupakka yms.) ja juhliminen. Huono-osaisemmilla toisiksi tyypillisimpänä käyttökohteena on ruoka ja seuraavana muiden velkojen tai niiden korkojen takaisinmaksu. Pikavippejä käytetään siis selvästi elämäntilanteessa, jota luonnehtii niukkuus peruselintarpeista. Pikavippejä otetaan vain harvoin öisin tai tuttavien, saati puolituttujen, seurassa. Sen sijaan päihtyneenä niitä otetaan melko usein. Noin kolmasosa pikavippiä ottaneista kertoo tehneensä lainanottopäätöksen ainakin joskus päihtyneenä.

Pikavippejä koskeva julkinen keskustelu on saanut paikoin moraalisen paniikinkin piirteitä. Ilmiön kauhistelu on välillä mennyt yli äyräiden, kauhutarinoiden saadessa lähes myyttisiä piirteitä. Tämä ei toki ole ihme, kun ilmiö on uusi ja tutkimustietoa aiheesta on olemattoman vähän. Samantapainen lievä paniikki koettiin vuosituhannen alussa, kun nuoret alkoivat velkaantua ja saada maksuhäiriömerkintöjä maksamattomien matkapuhelinmaksujen vuoksi (ks. keskustelu Autio & Heinonen 2002, 222­223 ja Paju 2002, 119­121). Moraalipaniikki laimeni, kun nuoret oppivat käyttämään prepaid-liittymiä ja saldorajoittimia.